Löytöretki 2010: eläintohtorit matkalla idän ihmeisiin

Thaimaa, eli vapaamaa, ei ole koskaan ollut lansimaavallan alla. Thaikku on ehdottomasti Kaakkoisaasian maista (ehka Malesiaa lukuunottamatta) kehittynein valtio. Thaikkuun saavuimme Saigonista itsenaisyyspaivajuhlien jalkeen ja maan jarjastaytynyt liikenne ja kaikkia kadunkulmia varittavat 7/11 kaupat saivat olomme tuntumaan varsin kotoisaksi.

Suuntasimme ensiksi Pattayalle. I know, not really the first choice of travelling. Rakkaat suomifrendimme ovat ottaneet Pattiksen vakiopaikakseen, joten paatimme seurata esimerkkia. Heh, eine erllebnisse fur sich. Pattiksen walking streat lady poikien savyttamana on varsin mielenkiintoinen kokemus. Mutta snorklailu oli hauskaa ja baareissa hauksaa livemusaa, eli voi kait sita aikansa huonomminkin viettaa.

Bangkokiin lahdimme ystavamme Tuckyn luokse. Tucky oli meille paras opas ja hyva ystava Pankajoella. Paivat kuluivat shoppaillessa, nahtavyyksia katsellessa ja ihanissa ravintoloissa ja kuppiloissa. JA naimme Thaimaan komeimman miehen (?) keikalla Paragonin edessa. Uudet ystavamme kiljuivat kurkku suorana ja me Maijun kanssa katsoimme vieresta lahinna iloisesti huvittuneina hauskaa menoa. Mutta joka tapauksessa Bangkok oli ihana kapunki ja oleskelu varsin helppoa. Julkinen liikenne toimii ja kaikki ovat ystavallisia. Taydellinen paikka vahan kerata itseaan kehitysmaamatkailun jalkeen!

Kuvat: http://www.facebook.com/album.php?aid=266288&id=707498532&l=e57e6ad2a7

Laos on ollut ranskan vallan alaisena ja taman varmasti jokainen Laosiin matkaava huomaa. Laosiin saavuimme lentaen Siam Reapista Vientienneen. Viisumi jalleen jarjastyi helposti Laosiin saavuttaessa lentokentalta 40 eurolla. Heti paakaupunkiin saavuttaessa pienet ranskalaistyyliset kahvilat vierustavat katuja ja ravintoloita on joka lahtoon. Laos on muutenkin kulinaristin heaven, silla ruokaa loytyy jokalahtoon. Siam Reapin jalkeen tosin meille iski kohtalainen temppeli over dose, joten kun Vientiannen tarkeimmat nahtavyydet ovat lahinna temppeleita, niin nahtavyyksien juokseminen tuntui vahintaankin rankalta. Onneksi illat sai viettaa miellyttavissa ravintoloissa.

Laosin toinen etappimme oli pohjoisessa Luang Prabangissa, jossa paatimme tehda muutaman paivan trekkauksen. Paasimme lahtemaan muutaman paivan paasta White Elephant Toursin kanssa. Mukana olivat nuoret herrat Briteista ja Saksasta seka mina (=ilona) ja Maiju. Trekki oli kolmen paivan kestoinen, ensimmaisena paivana 46km maastopyorailya, toisena 6 tuntia trekkkailua ja viimeisena 3 tuntia trekkia ja 3 tuntia kajakointia. Oppaat kertoivat heti alkutuimaan, retken olevan vahan vaativampi, ja ettei retkea ole tehty koko vuonna. SHIT! Lady laskiperseet ovat vain nautiskelleet hyvasta matosta ja nautiskelleet ajoittain muutakin kuin kansalaisluottamusta, joten kunto alkaa olla aika pohjalukemissa. Nice. Mutta onneksi ei ole mitaan, mista ei suomalaisella sisulla selviaisi. Retki oli todella mahtava ja voimme lampimasti suositella sita kaikille! Yot vietettiin pienissa kylissa, joihin ei kovin moni turisti eksy. Paikalliset olivat totally on fire kun otimme heista kuvia ja esittelimme heidan iloisia kasvoja digikameroidemme naytoilta! Eli onneksi piiskasimme kermaperseemme liikkeelle ja naimme kauniin Laosin maaseudun!

Kuvat: http://www.facebook.com/album.php?aid=262921&id=707498532&l=fa5f81b43c

Kambodza on vastakohtien maa. Vain reilut 30 vuotta sitten lahes 4 miljooona ihmista Kambodzan vaestosta kuoli tai katosi Puna Kmeerien toimesta. Kuolemankentat Phnom Penhin etelapuolella muistuttavat kansanmurhasta. Tuhansia ihimisa tapettiin julmasti ja ilman armoa. Luoteja saasteltiin, silla ne olivat ihmiselamaa arvokkaampia ja osa ihimisita poltettiin ja haudattiin elavalta. Kaynti kuolemankentilla on rankka, mutta tarpeellinen. Naita asioita ei saa unohtaa.

Kambodzassa ihmiset ovat synkasta menneisyydesta huolimatta positiivisia ja uskovat tulevaisuuteen. Hymyilevia kasvoja on mahdoton valttaa. Lapset ottavat turistit innokkaina vastaan ja aikuiset paikalliet ovat kiinnostuneita ja haluavat jutella. Maassa on helppo matkustaa ja turvallisuuttaan ei tarvitse todellakaan pelata. Rajan ylitys Vietnamista sujuu vaivatta bussilla, alle 20 eurolla paasee Saigonista Phnom Penhiin 6 tunnissa ja viisumin saa rajalta 20 dolsulla. Ei paha.

Phnom Penhin jalkeen suuntasimme Siam Reapiin jalleen bussilla. Siam Reapin lahistolla sijaitsevat Angorin temppelit. Angor on sanoinkuvailemattoman kaunis. Temppelit vetavat vertoja kaikille rooman ja kreikan antiikin temppeleille. Ja ovat jopa upeampia. Turisteja temppeleilla toki kuhisee, mutta silta nyt ei varmasti voi valttya. Angor Wat kannattaa kayda katsomassa auringonlaskun aikaan. Tamakaan ei ole mikaan hei-olen-taalla-yksin-tapahtuma, vaan tuhannet turistit keraantyvat temppelia ymparoivan lammen eteen kameroineen, mutta tunnelma on silti taianomainen. Siam Reap temppleineen ovat pelkastaankin syy matkustaa Kambodzaan!

Kuvat: http://www.facebook.com/album.php?aid=262913&id=707498532&l=a387d28737

Paakaupungin jalkeen lahdimme siirtymaan kohti etelaa ja Vietnamin Pariisia. Matkalla pysahdyimme pikaisesti Hueen ja Hoi Aniin. Saa,koko matkan ajan oli sateinen. Huen linnoitus on ehdottomasti nakemisen arvoinen, jopa sateella. Hoi Anin parasta antia on ehdottomasti sadat raatalit ja ja suutarit. Kaupunki on rauhallinen pikkukaupunki joen varrella. Hoi An on myos kulinaristille parhainta Vietnamia. Kokkauskurssi kaupungissa on ehdoton must!

Saigoniin saavuimme tarkoituksena viettaa kaupungissa vain muutama paiva. Bussimatka Hoi Anista kesti reipsakkaat 24h. Saapuessammee Saigoniin tultaessa alkoi Vietnam-vasymys vaivata. Vaikka Vietnam on kommunistinen maa, niin asiat eivat todellakaan suju yhta mallikkaasti kuin vaikkapa Kiinassa. Odottelua, hidasta liikennetta ja miljoonia moottoripyoria. Onneksi Sami-serkku pelasti paivan! Paasimme Saigonissa asumaan Maijun kaverin serkun luokse. Sami-serkku ja kumppanit kuskasivat meita (ja edelleen kuskaavat) ympari kaupunkia ja senhan tietaa mita sitten tehdaan kun suomalaiset tapaavat kaukomailla. Kahden paivan visiitti venyikin 10 paivan rupeamaksi. Ja takaisin tultiin viela viettamaan Suomen itsenaisyyspaivaa! Eli kaunis kiitos Cpt. Sami, Mr. Eski ja Mr. Karri!

Ja koska blogi kiukuttelee, kuvat joutuu kayda katsomassa osoitteesta:

http://www.facebook.com/album.php?aid=254539&id=707498532&l=5785d3b07c

Valilla hektisenkin Nepalin jalkeen saavutimme 26 tunnin lentovaihtojen jalkeen Vietnamin. Kulttuurishokki! Vaikka tiedossa oli, etta Vietnamissa edelleen vallitsee yksipuoluesysteemi, niin silti valtavan leveat kadut ja seta-Ho Chi Minhin talon korkuiset kuvat kaduilla tulivat yllatyksina. Mutta se, mika eniten Intian ja Nepalin jalkeen tuli yllatyksena, oli kapungin siisteys. Hanoin kaduilta taytyy suurennuslasilla etisa roskia, eika niita siltikaan tahdo loytya. Myos kaytoskulttuuri vaikutta kaupungissa vapautuneemmalta. Taalla nuoret parit kulkevat kasikadessa ja naisten asema vaikuttaa merkittavasti aikaisempia reissukohteita paremmalta. Tama taas saletisti johtuu naisten tarkeasta asemasta Vietnamin sodissa. Naiset ovat taalla olleet mukana taisteluissa siina missa miehetkin ja osissa taisteluja naisia on ollut jopa puolet. Armeijassa onkin edelleen naisia.

Hanoi voi olla reissaajalle vahan ressaava paikka kuhisevan kaksipyoraisliikenteen takia, mutta muuten Hanoissa on helppo olla. Sapuska vaikuttaa vahan muita paikkoja kalliimmalta. MUTTA vietnamilainen keittio todellakin on tutustumisen arvoinen. Kaikkea saa torakoista lahtien, suosittelen, nameja mukavasti grillattuna!

Hanoihin kyllastyttya voi suunata kohti koilliseen ja kohti Unescon maailmanperinnekohdetta Halong Bayta. Ja nyt seuraa varoitus. Jos haluua vetaa naamat Jolly Rogerilla niin Halong Bay it is, mutta jos haluat nahda koskematonta luontoa ja ihailla luonnon ihmeita, saattaa Halong Bay olla snadi pettymys. Halong citysta lahtee paivittain kymmenia ja taas kymmenia laivoja kohti Halong Bayta ja Cat Ban luonnonpuistoa. Maisemat ovat toki upeat, mutta valtaisa turistien tasainen virta hieman hairitsee kokonaiskuvaa. Tekemisen arvoinen reissu siltikin. Miellyttavaa illallistamista laivalla, kajakointia ja uimista.

Talla hetkella pidamme majaa Huessa, noin 500km etelaan pitkin Vietnamin itarannikkoa. Sateesta huolimatta kaupungin vanha linnakke on todella vaivan arvoinen! 1800-luvun alkupuolella rakennettu ja keisarin asuntona toiminut ja Vietnamin sodan aikana amerikkalaisten pommittama linnake on kuin salainen puutarha piilotettuine holvikaarineen ja huvimajoineen. Matka menneeseen!

Huen jalkeen matka jatkuu edelleen kohti etelaa.  Suuntana on Hoi An, Nha Trang ja lopulta Ho Chi Minh city tai Saigon kuten se edelleen kaikkien muiden paitsi viranomaisten mielissa muistetaan. Matka taittuu helposti hop-on-hop-off busseilla, joista osa on yobusseja. Nukkuminen keikkuvassa dosassa sankypaikoilla tosin ei ole taattua, mutta ainakin matkustaminen on edukasta ja dosat siisteja. Joten on the road it is!

Hartilla olo on yllattanyt meidat molemmat positiivisesti. Pokharan kaupunkin on matkailaijan unelma. Lampoa on lempeat 25 astetta ja aurinko paistelee miellyttavasti paljastaen Himalajan vuoret ja kaunuun Fishtail-huipun seka Annapurnan etelaiset rinteet valkoisina huippuina. Kiireisen ja hektisen Kathmanduun jalkeen Pokhara on taatusti miellyttava paikka kelle tahansa. Taalla jengi on huippu mukavaa. JA taalta ovat loytyneet tahanastisen matkan parhaat raflat! Kaikkea loytyy nepalilaisesta italiailaiseen ja kiinalaiseen ja maukkaisiin japanilaisiin sushipaikkoihin. Taman helpompaa ei matkustaminen vaan voi olla.

HARTilla olemme paivittain autelleet paikallista elainlaakaria ja klinikan avustajia. Olemme saaneet antaa ideoitamme massarokotuksista seka sterkka-kastraatioleirien jarjastamisesta. Lisaksi eraana kaytannon helpotuksena esittelimme muutaman uuden anestesiaprotokollan, joiden avulla elukat saadaan leikattua ehka vahan turvallisemmin ja kivuttomammin. Vaikka olemme vastavalimistuneita, pystymme silti omilla tiedoillamme ja taidoillamme olemaan hyvaksi avuksi. Joten tanne tervetuloa! Kaikki apu on tarpeen, menkaa katsomaan HARTin kotisivut, niin opitte lisaa! (linkki sivun oikeassa reunassa)

Ylihuomenna matkamme jatkuu Vietnamiin. Lento Hanoihin lahtee Kathmandusta sunnuntaina 31.10 klo 16 ja paadymme tylsistyttavien lentokonevaihtojen (Kth-Delhi-Bnk-Hanoi) Hanoihin 1.1. joskus kahden aikaan iltapaivalla. Palataan asiaan Kaakkois-Aasiassa!

Saavuimme sunnuntaina trekista toivuttuamme Pokharaan HARTille (Himalayan animal rescue team) vapaaehtoilemaan. Taalla duuni lahinna on koirien sterkkailua ja rokottamista. IPANiin verrattuna taalla on hommat vasta aika lapsenkengissa ,mutta alku vaikuttaa lupaavalta. HARTin oma elainlaakari on avoin ehodotuksille, ja elainlaakarilla ja hoitajilla onkin paljon opittavaa aseptiikasta. Ja asoiden tehostamiseksi on viela paljon tehtavaa. Mutta alku on aina hidasta ja varmasti vapaahetoiseten avulla homma saadaan mukavasti kayntiin. Nepalissa ihmiset ovat muutenkin mukavia, joten varmasti tasta viikosta tulee antoisa ja saamme aikaan paljon parhaita kokemuksia molemmin puolin!

Neidit lahtivat kohti Nepali taianomaisena paivana 10.10.10 mieli taynna kirkkaita ajatuksia ja sydan taynna intoa valloitta Everestin Base Camp. Tarkoituksena oli lahtea trekkaamaan 11.10 mutta Lukhlan scheissejen saaolojen takia suunnitelmat muuttuivat, kuten niin monesti aikaisemminkin matkamme varrella. Mutta hitaasti hitaasti kuten Nepalissa on tapana sanoa ja lopulta kaksi paivaa aikataulusta myohassa paasimme lahtemaan kohti Lukhlaa. Ukrainalaisella varmaan kylmansodan aikasella kopterilla, jota ohjan ukrainalainen seta havajipaidassa. Siina vaiheessa kun pilotti rupes tyhjentamaan tankkia, jotta saatas kevennettya kopteria riittavasti niin, etta se edes irtoais Kahtmandun kiitoradalta paatin, etta ei auta kun rukoilla kadessa killuvaa Ganeshia, matkalaisten suojeliaa. Ja SEHAN autto. Hengissa selvittiin.

Kansainvalinen ryhmamme teki pienta historiaa, kun saimme lopulta raahattua koko 14 hengen ryhman 7 paivassa ylos ja 3 paivassa alas. Matka base campiin on “pelkkaa kavelya”, mutta alkoot luulko, etta se tekisi siita kovin helppoa. Nepalise flat tarkoittaa nousua ylos-alas ja valilla on ihan rehellistakin nousua jyrkkia ja liukkaita kivikkoisia teita pitkin. Vuoristotauti alkaa vaivata yleisesti yli 5000m mentaessa, eika pienilta vilustumisilta ja tukehtumisfiiliksilta voi yo aikaan valttya. Mutta kylla se on vaivan arvoista! Mikaan ei maailmassa voi voittaa maisemia saati sita tunnetta, kun Base Camp vihdoin paivien trekkauksen jalkeen avautuu silmien edessa. Puhumattakaan siita fiiliksesta, kun viikon tauon jalkeen paasee lampimaan suihkuun ja saa huuruisen oluen kateensa trekin jalkeen Lukhlassa (enka voi vaittaa, etteiko kahvi Lukhlan Starbucksissa olisi maistunut syntisen hyvalle…)

But all in all, once in a life time experience. Maybe summit one day?

Goan jalkeen suuntasimme junan kohti Intian elokuvan Mekkaa. Bollywood! Tarkoituksena oli tietenkin paasta tutkailemaan Mumbain tarkeimmat turistikohteet, entisen Bombayn kuuluisa The Gateway of India, Elephant Island ja upeat Englannin imperiumin aikaiset Victoria Station, Court house ja Mumbain yliopisto. JA tietenkin ilta elokuvissa.

Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat. Junamme saapuiv 5.10. Mumbain vahan syrjaisemalle juna-asemalle aamuyosta. Vasyneina raahauduimme hotelliimme ja maailman surkeimman hotelliaamiasen jalkeen paatimme lahtea hakemaan jotain parempaa mahamme taytteeksi ja tekemaan jotain kultturellia. Vajaan viiden minuutin kavelyn jalkeen meidat kuitenkin bongattiin kadulta Bollywood saippuasarjan kuvauksiin. Ja sitten mentiin. Vietimme maailman rankimman paivan kuvauksissa, statistina oleminen on hermojaraastavan tylsaa!! Jabat istutti meidat poytiin ja me feikkijuteltiin 10h putkeen torkeen rumissa muka lankkarikleedjuissa. Mutta 15minutes of fame, 1000Rs,  ilmaset safkat ja once in a life time experience, voisi asiat olla huonomminkin.

Heti Mumbain hoykytyksen jalkeen lahettiin rullaamaan kohti Varanasin pyhaa kaupunkia tarkoituksena jattaa taakse kaikki maalliset huolet. kevyt 30h junamatka hoykytti persetta ihan sopivasti ja onni oli ylimillaan kun Varanasin juna-asema rullasi vastaan Intian loputtomalta tuntuvan, ihmisia kuhisevan maaseudun jalkeen. Jos jotain voi Varanasissa suositella, niin Rahul guest house it is! Jarkkasivat meille megahyvan aamusoutelun Gangesilla ja superin temppelioppaan koko paivaksi. Varanasista jai maailman paras maku (koska emme juoneet sita saastasta vetta siita yhdesta pyhasta joesta) ja haikein mielin jatimme Intian taaksemme. Vaikkakin Varanasin “kansainvalisen lentokentan” jalkeen oli ihan miellyttavaa karistaa Intian tomut jaloista ja suunnata kohti korkeampia ilman aloja!

Saavuimme Goalle Benalimiin perjantaina ja taalla olemme nauttineet auringosta ja hyvasta ruoasta. Off-season ei toudellakaan ole huono aika matkustaa Goalle. Hinnat ovat halpoja ja meno sopivan rentoa. Jonkinlaisiin sateisiin tosin kannattaa varautua, monsuunisateet ovat vasta lopuillaan ja etenkin oisin saattaa sataa megana. Edellisen yonakin koko Benaliumin kylasta kosahtivat sahkot ja siinahan sitten oltiin. Mutta toisaalta, mihinpa taalla sahkoa tarvitsee? Lampoa riittaa ja merivedessa lillumiseen saa helposti kulumaan paivan jos toisenkin. Lisaksi paikalliset ihmiset ovat mega ystavallisia ja ruoka herkukasta, joten eipa sita valilomalta ihminen voi paljon muuta vaatia!

Rentoutumisen ohessa olemme hankkineet menolippuja sinne ja tanne. Junaliput Mumbaihin kuumottelevat jo taskussa ja huonemma reissu kohti pohjoista ja Nepalia jatkuu. Mumbaissa on odotettavissa tukahduttavaa kuumuutta, joten voi olla, etta reissun valttamaton Intian kulttuuriosuus suoritetaan jossain Mumbain miellyttavassa ilmastoidussa museossa. Mumbaissa ei myoskaan tietenkaan saa unohta leffassa kayntia. Mumbai on Intian jarjettoman rahakkaan filmiteollisuuden sydan, ja Mumbaissa onkin yli 600 leffateatteria, joten ei ole mitaan syyta olla pistaytymatta katsomassa viimeisinta Bollywuud raitaa tai koti-ikavan iskiessa perus jenkki tarinaa.